Kuppikakkuja leipoaksesi tarvitset luonnollisesti paistovuokia. Monilla on sellainen paistoastia, jota on hyvä käyttää myös. Meillä ei tällaista ole (nyyh), mutta ystävämme Clas Ohlsson tarjoaa kaikille mainioita, amerikkalaistyylisiä vuokia johonkin aika huokeaan hintaan. Meidän lähikaupastamme löytyi myös 24 kappaleen paketti Pirkka Amerikan muffinivuokia (hehe) kahden euron hintaan. Halpaa lystiä se ei ollut, mutta nämä isot vuoat ovat hyviä monestakin syystä. Suurin syy on se, että ne eivät leviä uunissa, toisin kuin kaikki muut käyttämäni vuoat. Erityisesti laventelikuppikakkujen reseptin taikina on hyvin löysää. Toinen syy on se, että jostain syystä nämä leivinjauholliset leivonnaiset kohoavat sitä paremmin, mitä enemmän taikinaa on. Tai näin meillä kotikeittiössä ainakin kävi.
 |
| Ystävä |
Sananen vielä suolattomasta voista! Sitä käytetään ihan kaikissa resepteissä koko ajan. Itse en huikeaa eroa ole suolattoman voin ja tavallisen voin välillä huomannut, joten jatkossa käyttänen ihan tavallista voita. Äitini oli sitä mieltä, että suolaton voi vaikuttaa taikinan tekeytymiseen, eikä hän ihan väärässä ollut, mutta ero on niin pieni, ettei sen vuoksi mielestäni kannata maksaa neljää euroa paketilta. Muistakaa sitten tavallista voita käyttäessänne vähentää suolan määrää.
Tässä reseptit pienin muunnoksin, alkuperäisiin onkin linkit edellisessä postauksessa.
Red velvet -kuppikakut
50 g (suolatonta) voita
1,5 dl sokeria
1 muna
2 rkl tummaa, makeuttamatonta kaakaojauhetta (saavat olla runsaitakin)
2(ja puoli) rkl punaista elintarvikeväriä (esim. Dr. Ötker)
2 ml vaniljauutetta
1 dl piimää (voit myös hapattaa desin maitoa lisäämällä siihen teelusikallisen valkoviinietikkaa)
2,25 dl jauhoja (jos menee liian kikkailuksi, laita 2 tai 2,5)
ripaus suolaa
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl etikkaa
Kuorrute
50 g voita huoneenlämpöisenä (oikeesti löllönä)
1 dl tuorejuustoa
5 dl tomusokeria
1,5 tl vaniljauutetta
Ohjeen mukaan uuni pitäisi heti lämmittää 175 celsiusasteeseen, mutta jos olet yhtä hidas leipuri kuin minä, odottele vielä.
Vatkaa sokeri ja voi yhteen sähkövatkaimella. Suosittelen käyttämään vähän hitaampaa nopeutta, määrät kun eivät ole suuria. Lisää muna ja sekoita hetki. Seoksen tulisi olla jämäkkää.
 |
| Jostakin syystä kuva näyttää täällä aika tummalta, muttaah. Tavara on aika jämäkkää myös munan lisäämisen jälkeen, kuten näkyy, mutta sitä ennen se vasta jämäkkää onkin. |
Sekoita kaakaojauhe, vaniljauute ja elintarvikeväri erillisessä kulhossa tahnaksi. Yhdistä tahnat ja sekoita oikein hyvin.
 |
| Tärähtänyt kuva, mut ei hätää, tärähtänyt on myös leipuri. On näppärää käyttää punaista kulhoa kun elintarvikevärikin on punaista! Taustalla myös armaani, kympin vaaka Lidlistä. |
Lisää puolet piimästä, koko ajan sekoittaen joko käsin tai sähkövatkaimella. Lisää puolet jauhoista ja sekoittele taas. Jos sekoitat sähkövatkaimella, varmista, ettei jauhoja jää pohjalle. Lisää sitten taas piimää ja sekoita, jonka jälkeen loput jauhot. Lisää vatkaimeen nopeutta ja sekoita sileäksi.
Lisää viimeiseksi suola, ruokasooda ja etikka. Sekoita erityisen hyvin, kunnes kaikki ainekset ovat yhdistyneet ja sekoittuneet sileäksi.
 |
| Tässä vaiheessa punaista vielä näkyi taikinassakin. Tuo 60ml mitta oli oikein hyvä annostelussa. |
 |
| Täyte valui. :( Näkyvillä myös katala syyllinen, tuorejuusto! |
Seoksen voi myös laittaa jääkaappiin joksikin aikaa ja pursottaa vasta sen jälkeen.
 |
| Näin hienosti kuorrute kuitenkin tursottui hetken jääkaappiuden jälkeen. Kakkuosassakin näkyy edes häivähdys punaista, vaikkei väriä tarpeeksi ollutkaan. |
Vaikka Paula sanoikin, että nämä ovat hänen lemppareitaan, tekisin kyllä muutaman asian toisin. Itselläni ei ollut piimää, joten sekoitin täysmaitoa ja etikkaa, jonka lisäksi lisäsin vielä etikkaa taikinaan, mikä ei minusta ollut kamalan hyvä asia. Kuitenkin kun kakkuset vetäytyivät kaapissa yön yli, niiden maku parani, joten mene ja tiedä sitten. Kehotan kuitenkin maltillisuuteen etikan kanssa!
Armas Dr. Ötkerinikin pääsi loppumaan, eikä sitä päätynyt taikinaan kuin 32 milliä, joten aivan punaisia kuppikakuista ei tullut. Ensi kerralla siis ainakin tarkistaisin, että väriainetta on tarpeeksi... Vinkkinä leipurille olkoon myös se, että sitä väriä kannattaa laittaa todella paljon. Yli oman rajan. Siinä vaiheessa kun tuntuu, että on liikaa, lorauta menemään vielä vähän. Paitsi jos vaikka harrastat värikuulien ampumista, eikä värillä läträäminen kauhistuta lain. Siinä tapauksessa kolme ruokalusikallista varmaankin riittää.
Kuorrutteen kanssa tekisin sitten aika montakin asiaa toisin. Ainakin koittaisin ostaa vähän jämäkämpää tuorejuustoa, sillä itse pidän hyvin tomerasta kuorrutteesta, en siis löysästä, vaikka moni sitä kehuukin. Saattaisin hyvinkin kokeilla myös alkuperäisen reseptin voin ja tuorejuuston vaahdotusta ja soveltaa Hummingbird bakeryn viiden minuutin sääntöä, kun kaikki ainekset on yhdistetty. Kyseisen leipomon kuorrutteet kun aina hytkytetään sekoittimella vähintään viiden minuutin ajan, jotta tulos on tarpeeksi kuohkea.
Mikä annoksen kääntämisessä Amerikan mallista suomalaiseen keittiöön oli vaikeaa?
Itse leivoin alkuperäisen reseptin mukaan amerikkalaisilla mitoilla, mutta tämän reseptin käänsin suomalaisiin mittoihin. Kyllähän siinä hetki piti laskeskella - kyseessä on siis noin 5/6 alkuperäisestä reseptistä.
Hankalaa oli myös suhteutus omaa kieltä silmälläpitäen. Heh, kielikuva siinä, kieli silmällä... Joo. Amerikassa maut ovat mahtavia ja suuria, joten makeus ja etikkaisuus vähän yllättivät. Käytin vielä niitä isompia vuokia, joten aikamoinen paukkuhan siitä sitten tuli. Jos jostain löydätte jykeviä, pieniä vuokia, käyttäkää niitä! Tässä herkussa oli käytetty ruokasoodaa, jota itse käytin aika levein rantein ja runsain mitoin, jolloin herkku kohosi sangen hyvin. Oli vaikea kuitenkin ennakoida sitä, mutta uskon, että toivoa on myös ihan tavallisilla muffinivuoilla.
 |
| Näistä kerron huomenna. Ei suju tämä bloggaaminen Annalta. Hyvää yötä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti