Moose It?

Kenellekään, joka tuntee allekirjoittaneet hiemankaan syvällisemmin, ei varmasti ole mikään uutinen, miten paljon suorastaan rakastamme amerikkalaista ruokaa. Paulan vaihtovuosi ja sen jälkeiset vierailut vanhojen ystävien ja mertentakaisen perheen luona ovat pitäneet huolen siitä, että vuodesta toiseen mieli palaa kaikkiin niihin ihaniin rasvaa ja sokeria pursuaviin herkkuihin. Kuten viimekertainen matkablogimme todistaa, niitä herkkuja on paljon.

Tässä blogissa emme paneudu kovin syvällisesti siihen, mikä luetellaan amerikkalaiseksi ruoaksi, käsite kun on parhaammassakin tapauksessa hyvin häilyvä. Meidän punainen lankamme hyväksyy mukaan niin texmex-ruoan kuin valmispaketeista tulevat keksitkin - siis kaiken sellaisen, mitä meidän visiiteillämme olemme saaneet maistella ja jota näin aluksi varsinkin kaipaamme kovin.

Internet on pullollaan reseptejä mitä erikoisempiin herkkuihin. Autenttisuutta etsiessä ongelmaksi usein koituukin amerikkalaisten itsepintainen halu olla liittymättä SI-järjestelmän piiriin. Kuppien ja paunojen ja Fahrenheitien maalmassa paraskin matikkapää saa kyytiä, kun käsissä on desimitta ja uunikin tajuaa vain Celcius-asteet. Siksi tämä blogi onkin niin mainio! (Ainakin omasta mielestämme.) Olemme nimittäin kääntäneet ja vääntäneet reseptit suomalaiseen keittiöön sopivaksi ja kokeilemme ne inhottavimmatkin muutokset keittiössämme ensin, niinpä muiden yhtä epätoivoisten amerikanherkkujen ystävien ei tarvitse sitä tehdä. Yritämme myös löytää korvaavat tuotteet järkevän budjetin nimissä, olemmehan edelleen vain kaksi köyhää opiskelijaa.

Mutta älkää, herran pieksut, kuvitelko, että olisimme ammattilaisia! Meidän keittiössämme saattaa palaa perunat pohjaan ja kakusta unohtua munat. Uuni ei aina olekaan päällä ja luomuksien ulkonäkö kaikkea muuta, kuin herkullinen. Tekemällä kuitenkin oppii ja haluamme osoittaa, ettei tarvitse olla suuri kulinaristi voidakseen tuottaa iloa niin itselleen kuin lähimmäisilleenkin ruonlaiton ja leipomisen kautta. Ei se oo nii justiinsa! (Ja suurimmaksi osaksi lopulta kaikki on meidänkin katastrofikeittiössä hyvin ja herkut katoavat kyllä joka ikinen kerta.)


Ainiin, mikä ihmeen "moose it", vai? Lempikahvilamme USA:ssa on eittämättä Minnesotasta alunperin lähtöisin oleva Caribou Coffee, jonka kahvi- ja teekupposia suurkulutamme epätoivon vimmalla aina kuin vain siihen on mahdollisuus. Annan ensimmäinen amerikanmatka loppuikin drive-through-tiskillä tottuneisiin sanoihin: "One hot Campfire Mocha with whipped cream... and moose it!" Tämä on yksinkertaista kahvi-jargonia ja tarkoittaa kyseisessä paikassa ekstraespressoshottia kahvin sekaan. Jos asiakas ei huomaa itse sitä haluta, myyjä kyllä muistaa kysyä: "Do you wanna moose it?" No, tottakai!

Ehkä saamme vielä ihan aitoja amerikkalaisia suklaakeksejä
 myös kotona?