Kai se on minunkin aika avata saldo täällä Moose itin puolella. Tällä kertaa kirjoittajana on siis Anna ja aiheena cupcakeit. Koska en osaa puhua lyhyesti, tästä postauksesta tulee kaiketi pitkä. Paitsi että puhuin juuri Paulan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että näiden postauksiemme tulisi olla mahdollisimman lyhyitä ja ytimekkäitä, joten... Noh. Selittänen leipomisesta seuraavassa postauksessa.
Lähes kaikki tietävät cupcake-leivonnaiset eli kuppikakut, joko hyvin tai huonosti. Niissä on amerikkalaisuutta kerrakseen. Ne ovat enemmän kuin vain päällystettyjä muffineja, jotka nekin ovat hyvin amerikkalainen ilmiö, mutta kuitenkin hyvin samantapaisia. Reseptejä on monenlaisia, mutta perusidea on tasainen, kakkupohjaa muistuttava pohja, johon heitetään päälle frosting ja usein myös nonparelleja tai muuta koristetta. Itse usein unohdan nonparellit tai vain jätän ne laittamatta. Paula aina kysyy, miksen laittanut strösseleitä, eikä vastaus ole mikään älytön: en tullut ajatelleeksi. Yleensä kuppikakuissa on frostingia niin paljon, ettei muuta näy, eikä muu myöskään maistu, joten itse laitan frostingia aika vähän.
Blogia varten tein kolmenlaisia kuppikakkuja, koska en vain voi vastustaa variointia. Minusta tuntuu myös niin turhalta edes tehdä koko kuppikakkuja, jos en tee monenlaisia tai kokeile jotakin uutta! Paula surffaili netistä browneyedbaker-sivuston red velvet cupcakessit, joita kokeilin. Sen lisäksi tein samalta sivustolta löytyneitä tumma suklaa ja peanut butter -kuppikakkuja sekä Hummingbird bakeryn laventelikuppikakkuja.
Red velvet on oikein juttu Amerikassa, sitä on niin kakkuna kuin kuppikakkunakin, mutta idea on aina se, että alla on punaista ja päällä valkoista. Kaikki eivät siellä edes tajua, että tämä punainen väri tulee pullosta, eikä mistään, mikä reseptiin olennaisesti kuuluu. Mikäli teitä lukijoita kiinnostaa tietää red velvetistä vähän enemmän, suosittelen ensimmäiseksi katsomaan reseptiä, jota käytin. Siihen on linkki tämän jutun lopussa. (Huom! Reseptit ovat englanniksi ja niissä EI ole käytetty Suomessa käytettäviä mittoja.) Red velvet -kuppikakuissa on aina cream cheese frosting päällä, mikä onkin ihan mahtavaa, koska se on hyvää ja mielenkiintoisen makuista. Cream cheese on siis tuorejuustoa, yleensä koto-Suomessakin myytävää Philadephiaa, joka on vähän erilaista Amerikassa koostumukseltaan. Se on jotenkin jämäkämpää siellä. Oma tuorejuustopäällysteeni ei mennyt ihan kympillä putkeen koostumuksensa puolesta, mutta maku siinä on ah niin hyvä. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.
Samoin peanut butter on ihan amerikkalainen juttu, joka suomalaisesta voi tuntua aluksi vähän kummalliselta. Maapähkinävoista on siis kyse, mikäli englanti ei taivu. Se ei siis ole sama asia kuin Nutella, joka on tosin nannaa ja monelle suomalaiselle varmasti tuttu. Oy Seege Ab tuo Suomeen Amona-tuotemerkin alla levitettä, jonka nimi on maapähkinälevite, yllätys yllätys, mutta vastaa osaksi myös Alpro-tuotemerkistä, joka lienee tunnetumpi. Tämä Amonan maapähkinälevite meni meillä ainakin läpi, maku oli hyvin autenttinen.
Ennen kuin kerron itse resepteistä, puhun hieman mitoista. Ensinnäkin, Paula ja ystäväni Maija bongasivat kauppareissullamme Lidlistä elektronisen vaa'an. HALLELUJA! Se on ihana asia. Ilman sitä ei oikein leipominen onnistu, joten jos haluat kokeilla käyttämiäni reseptejä ilman vaakaa, mieti tarkkaan. Kyseinen, kympin maksanut Lidlin vaaka on siitä hyvä, että siinä voi nappia painamalla vaihtaa yksiköt grammoista paunoihin ja unsseihin. Ilman tätä ominaisuuttakin pärjää kyllä sangen hyvin! Itse muunnan kaikki mitat heti grammoiksi ja sellaisiksi yksiköiksi, joita minun on helppo käyttää, jotka sitten leipoessa nykyisin tarkistan tämän näppärän vaa'an kanssa. Mikäli mietityttää, niin tiedoksi vain, että yksi ounce (unssi) on noin 30 grammaa, tarkemmin 28,35 g. Yksi cup on 240 ml, jolloin half a cup eli puoli "kuppia" on 120 ml. Puoli kuppia on sama asia kuin puolitoista unssia, joka on sama asia kuin kahdeksan ruokalusikallista.
Ruokalusikka taas on tarkka mitta, 15 milliä. Tämä askarruttaa itseäni aika usein, sillä useinkaan ei voi tietää, onko reseptin laatija käyttänyt tarkkaa mittaa vai omasta laatikosta löytynyttä lusikkaa. Samoin teelusikka on aivan yhtä tarkka mitta, 5 milliä. Puoli teelusikkaa on täten 2,5 milliä ja neljäsosa 1,25 milliä. Meillä on käytössä aivan taivallisen ihana setti keraamisia mittoja, jotka on valmistanut PiP Studio. Tässä setissä on valmiina mitat niin ruokalusikalle, teelusikalle kuin neljäsosateelusikallekin. Maustemittaa (1 ml) tai puolikasta ruokalusikkaa siinä ei ole, mutta näihin mittoihin ei usein törmääkään. Maustemitta on meille jostain äidin tai mummin varastoista kulkeutunut ja on jossain laatikonpohjalla, mutta tätä olen vain kerran elämässäni käyttänyt marenkia tehdessä. Jos vielä ei ole tarkkaa 1,25 millin mittaa kotona, sellainen kannattaa ehdottomasti hankkia!
Mikäli nyt ei sitten satu olemaan muuta kuin desin mitta kotona, en suosittele tekemään näitä leivonnaisia. Jos kuitenkin on esimerkiksi Ikeasta ostanut perussetin mittoja, onnistuu jo oikein hyvin. Meillä on sellainen setti, jossa on 1 ml, 5 ml, 15 ml ja 100 ml, muistaakseni juurikin sieltä Ikeasta. Näillä pääsee jo todella lähelle, mikäli vaivaa jaksaa nähdä. Jos ei jaksa, ei huolta. Kuppikakuista on niin monta erilaista reseptiä, etten usko leipomusten menevän pieleen, jos runsas desi on toimittanut puolikkaan kupin virkaa. Itsekin olen näin tehnyt, ei tullut maailmanloppu eikä paha kakku, tuli hyvä kakku.
Samoin on resepteissä usein käytetyn monitoimikoneen laita. Meillä ei sellaista ole, eikä taikinakonetta, eikä juuri mitään muutakaan kuin sähkövatkain, eikä ole maailma kaatunut. Olen tehnyt vatkaamisen monta kertaa käsin, mutta vaahdottamisen olen jättänyt sähkövatkaimelle.
Nämä monenlaiset kuppikakkureseptit voi jakaa kolmeen eri ryhmään, vaikka kovin tarkkoja nämä ryhmät eivät ole. On reseptejä, joissa voi ja sokeri vaahdotetaan ensin, kakkupohjan tapaan, jonka jälkeen joukkoon lisätään varoen jauhot, ja muut kuivat aineet, jotka on kenties sekoitettu keskenään. Lopuksi sekaan laitetaan muna(t). Sitten on reseptejä, joissa kuivat aineet sekoitetaan voin kanssa joko tahnaksi tai murumaiseksi seokseksi, johon lisätään nestemäiset ainekset sekalaisessa järjestyksessä, joko yhteen sekoitettuina tai ei. Viimeiseksi on reseptit, joissa on käytetty ronskisti vaikka brownie-reseptiä ihan sellaisenaan.
Tähän sitten vielä lisätään päälle se frosting, jota varten on oma arsenaalinsa. Pääpiirteittäin kyse on kuitenkin aina tomusokerin ja voin sekoituksesta, johon makua ja väriä tuodaan eri keinoin, usein sekoitettuna tilkkaan maitoa tai kermaa.
Viimeiseksi vielä sananen käyttämistäni resepteistä. Ensimmäiset kuppikakkuni koskaan leivoin Hummingbird bakeryn resepteillä, sillä äitini antoi minulle kyseisen leipomon kirjan (jonka Gummerus on muuten kustantanut) ja kirjahan näytti niin hyvältä kauniine kuvineen, että pakko oli kokeilla. Suosittelen tätä kirjaa tietyin varauksin kaikille amerikkalaisista herkuista kiinnostuneille. Hummingbird bakery on leipomo Lontoossa, mutta brittiläisestä paikasta ei ole kyse. Leipomon perustajalla on sukua Amerikassa ja ennen tämän leipomon perustamista hän kävi New Yorkissa kursseilla, joissa perehtyi tarkemmin herkkujen tekemiseen, eikä vain niiden syömiseen. Kirja vakuutti ainakin minut reseptien autenttisuudesta, mutta ongelmia tietysti on. Reseptit ja herkut kun on tuotu Amerikasta Lontooseen, jossa niitä on kehitelty brittiläisiä varten vähän pidemmälle. Tämän jälkeen leipomo on koonnut kirjan, jonka alkupuheessa huomautetaan siitä, että leipomossa käytetyt mitat ovat luonnollisesti suuria. Nämä mitat on pitänyt sitten kääntää vielä suomeksi, koska grammat, kilot, paunat ja unssit elävät Britanniassa aika lailla rinnakkain. Jotkut reseptit, kuten kuppikakut, on käännetty hyvin, jotkut huonommin.
Samoin suosittelen tätä jo monta kertaa mainittua browneyedbaker-sivustoa, jonka pitäjä on amerikkalainen ja asuu Amerikassa, mutta jonka perheessä on italialaista verta. Sivuston pitäjä myös usein kertoo aluksi resepteissään, miksi on jotakin tehnyt ja mitkä asiat ovat hänen valintoihinsa vaikuttaneet. Sivusto on englanniksi, joten jos kieli ei taivu, sori vaan. Varoituksen sanana mainittakoon, että Amerikassa kaikki on suurempaa, myös maut. Resepteissä sokeria on usein paljon enemmän kuin tarpeeksi ja vaniljauutetta heitetään joka ikiseen paikkaan, joten tarkkana saa olla. Itse pidän kyllä ihan ällömakeastakin, mutta esimerkiksi tumma suklaa ja peanut butter -kuppikakut eivät tarvitse pohjataikinaan paljoa sokeria makean päällisensä takia. Päästä tumma suklaa oikeuksiinsa, raar!
Nyt on kuitenkin kello jo paljon ja väsyttää, joten vedän vannesahan puulle. Huomenna kerron, kuinka kolmet kuppikakut onnistuivat! Hyvää yötä, kauniita unia ja oman kullan kuvia.
Reseptit:
Red velvet cupcakes with cream cheese frosting
Dark chocolate cupcakes with peanut butter frosting
Lavender cupcakes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti