Sloppy Joes

Bloginavaukseksi valitsimme helppotekoisen, mutta hyvin periamerikkalaisen ruoan nimeltään Sloppy Joes. Kyseessä on kaikessa yksinkertaisuudessaan jauhelihakastike sämpylän välissä. Reseptejä metsästäessä törmäsin muutamiin eri versioihin, joista oppineena tein meille sopivan version.

Ruoka on yksinkertaista ja maistuvaa, jonka vuoksi se onkin monen amerikkalaisen lapsiperheen suosikki. Sitä tarjoillaan usein myös erilaisten juhlien yhteydessä buffet-pöydän antimissa. Ensimmäistä kertaa söin omat sämpyläni perheen grillijuhlissa. Jouduin aluksi seuraamaan vieraiden esimerkkiä, sillä en todellakaan tajunnut, että jauhelihasoosia olisi pitänyt lapioida kahden sämpylänpuolikkaan väliin. Tuntui perin kummalliselta ajatukselta.

Tässä tänään kokeilemani resepti:

Sloppy Joes

400 g jauhelihaa

1 sipuli

1 vihreä paprika

2-4 valkosipulinkynttä

1,5 dl ketsuppia

2 dl paseerattua tomaattia

1 dl vettä

1 rkl Worcestershire Saucea

1 rkl viinietikkaa

1 rkl sinappia

2 tl ruokokidesokeria

2 tl chilijauhetta

Tabascoa

mustapippuria

suolaa

öljyä paistamiseen

pehmeitä sämpylöitä

Kuullota hienonnettu sipuli tilkassa öljyä. Lisää paloiteltu paprika sekä hienoksi pilkotut valkosipulinkynnet. (Itse päädyin kahteen melko suureen kynteen.) Lisää jauheliha kun paprikat ovat hieman pehmentyneet.

Voit myös lisätä jauhelihan, paprikan ja sipulit kerralla pannulle kypsymään.

Mausta jauhelihaseos suolalla, vastajauhetulla mustapippurilla sekä chilillä oman makusi mukaan. Tabascoa lisäsin mukaan n. 0,5 tl, mutta sen voi halutessaan jättää myös kokonaan pois.

Tulisuutta saa tietysti lisätä oman mielikuvituksensa mukaan myös tuorella chilillä, kuivatuilla chilihiutaleilla
tai vaikkapa jalapenolla.

Mittaa sekaan loput ainekset: paseerattu tomaatti, ketsuppi, sinappi, Worcestershire Sauce, viinietikka (käytin valkoviinietikkaa, mutta myös punainen käy hyvin), vesi ja ruokokidesokeri.

Kastikkeen teko on todella helppoa - kaikki ainesosat sekoitetaan yhteen pannulla.

Sekoita kaikki ainekset yhteen ja anna poreilla matalalla lämmöllä niin kauan, että kastike on sakeutunut kokoon.

Halkaise ja lämmitä sämpylä ja kokoa väliin kunnon annos jauhelihaa. Tarjoile esimerkiksi salaattien tai perunalastujen kanssa. (Coleslaw-salaatti sopisi mielestäni erityisen hyvin kyytipojaksi!) Lasiin tietysti kylmää kokista, Amerikan tapaan.

Lautaselle sopisi myös erilaiset vihersalaatit!

Mitä tekisin toisin?

Mielestämme ruoka oli onnistunutta ja siinä oli selvä Amerikan maku, joka luultavasti tulee makean ja suolaisen (sekä tulisuuden) yhdistelmästä. Ketsupin ja sinapin laadussa kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Huonomman makuinen ketsuppi saa koko jauhelihakastikkeen maistumaan huonolta, joten suosittelen käyttämään vain omaa lempimerkkiä. Chiliä ja tabascoa tuli Annan mieleen liikaa, minusta puolestaan täydellisyyttä hipoen. Kastikkeessa on lämpöä, mutta tulisuus ei ole läpitunkevaa. Kannattaa kuitenkin pitäytyä itselleen sopivissa annostuksissa, tämän ruoan ei ole missään nimessä tarkoitus olla oikeasti tulinen!

Paseeratun tomaatin saattaisin vaihtaa jopa tomaattimurskaan. Toinen vaihtoehto olisi lisätä 2 rkl tomaattipyreetä, mutta itse pidän jauhelihasta enemmän kastikemaisena, vaikkakin melko jämäkkänä.

Seuraavalla kerralla haluan kokeilla erilaista ketsuppia sekä laittaa hieman vähemmän sinappia, sen maku tuntui puskevan alkuun läpi. Sokeria voisin jopa lisätä. Kevyemmän version tästäkin ruoasta saisi vaihtamalla punaisen lihan esimerkiksi kalkkunaan. Se on varsin tyypillistä amerikkalaisille ruoille.

Mikä annoksen kääntämisessä Amerikan mallista suomalaiseen keittiöön oli vaikeaa?

Alkuperäisissä resepteissä käytetään usein ns. ruskeaa sokeria, brown sugar. Se ei ole fariinisokeria (johon on lisätty siirappia), eikä muscovadoakaan. Itse valitsin ruskean ruokokidesokerin, koska a) sitä oli jo kaapissa, ja b) sen maku on valkoiseen sokeriin verrattuna hienompi. Kyseisen ruskean sokerin voisi ilmeisesti korvata erityisen hyvin intiaanisokerilla. Ihka oikeaa brown sugariakin saattaa kaupoista löytyä, mutta kuuleman mukaan se on melko tyyristä. Hieno- tai taloussokeria käyttäessä lisäisin sokeria reseptin 2 tl (tai 1 rkl) vähemmän. Joissain tutkimissani resepteissä ruskeaa sokeria oli lisätty jopa 3 rkl, joten maistamalla senkin lopulta saa selville.

Sinapit ovat yleisesti hyvin erilaisia Amerikassa meidän sinappeihimme verrattuna. Yellow Mustard on kenties yleisintä, joka on maultaan melko tasapaksuista ja hieman makeahkoa sinappia, ei kuitenkaan Suomessa maistamiani makeita vastaavaa. Me käytimme väkevää Turun Sinappia, jonka vuoksi sinapin maku ehkä oli liikaa. Kenties tavallinen, mieto sinappi olisi paras vaihtoehto. (Jamie Oliver suositteli Dijon-sinappia, joten varmasti sekin on oikein hyvää.) Sinapin voi myös halutessaan korvata sinappijauheella!

Sämpylöissä on käytetty alunperin hampurilaisiin sopivia, erittäin pehmeitä sämpylöitä, mutta meidän ihan tavalliset Aamiasissämpylät toimivat aivan yhtä hyvin.

Jos tämä versio on liian yksinkertainen, voisi joukkoon koittaa lisätä vielä selleriä sekä porkkanaa. Kidney- tai pinto-pavut toimisivat myös hyvin, niitä myös Minnesotan ulkopuolella tähän ruokaan saatetaan lisätä. (Minun mielestäni tällöin kastike alkaisi tosin jo muistuttaa liikaa Chili Con Carnea!) Worcestershire Sauce ei välttämättä ole täysin pakollinen aines, mutta mielestäni se tuo paljon kaivattua makean ja suolaisen yhdistelmää!

Kaiken kaikkiaan ruoka kääntyy helposti suomalaiseen keittiöön ja suuhun, mutta on silti hyvin tavallista, amerikkalaista ruokaa. Ainekset on myös helppo ostaa vaikka lähikaupasta, joten erityiskauppoihin ei tarvitse tämän nopean ruoan vuoksi lähteä.

- Paula

Moose It?

Kenellekään, joka tuntee allekirjoittaneet hiemankaan syvällisemmin, ei varmasti ole mikään uutinen, miten paljon suorastaan rakastamme amerikkalaista ruokaa. Paulan vaihtovuosi ja sen jälkeiset vierailut vanhojen ystävien ja mertentakaisen perheen luona ovat pitäneet huolen siitä, että vuodesta toiseen mieli palaa kaikkiin niihin ihaniin rasvaa ja sokeria pursuaviin herkkuihin. Kuten viimekertainen matkablogimme todistaa, niitä herkkuja on paljon.

Tässä blogissa emme paneudu kovin syvällisesti siihen, mikä luetellaan amerikkalaiseksi ruoaksi, käsite kun on parhaammassakin tapauksessa hyvin häilyvä. Meidän punainen lankamme hyväksyy mukaan niin texmex-ruoan kuin valmispaketeista tulevat keksitkin - siis kaiken sellaisen, mitä meidän visiiteillämme olemme saaneet maistella ja jota näin aluksi varsinkin kaipaamme kovin.

Internet on pullollaan reseptejä mitä erikoisempiin herkkuihin. Autenttisuutta etsiessä ongelmaksi usein koituukin amerikkalaisten itsepintainen halu olla liittymättä SI-järjestelmän piiriin. Kuppien ja paunojen ja Fahrenheitien maalmassa paraskin matikkapää saa kyytiä, kun käsissä on desimitta ja uunikin tajuaa vain Celcius-asteet. Siksi tämä blogi onkin niin mainio! (Ainakin omasta mielestämme.) Olemme nimittäin kääntäneet ja vääntäneet reseptit suomalaiseen keittiöön sopivaksi ja kokeilemme ne inhottavimmatkin muutokset keittiössämme ensin, niinpä muiden yhtä epätoivoisten amerikanherkkujen ystävien ei tarvitse sitä tehdä. Yritämme myös löytää korvaavat tuotteet järkevän budjetin nimissä, olemmehan edelleen vain kaksi köyhää opiskelijaa.

Mutta älkää, herran pieksut, kuvitelko, että olisimme ammattilaisia! Meidän keittiössämme saattaa palaa perunat pohjaan ja kakusta unohtua munat. Uuni ei aina olekaan päällä ja luomuksien ulkonäkö kaikkea muuta, kuin herkullinen. Tekemällä kuitenkin oppii ja haluamme osoittaa, ettei tarvitse olla suuri kulinaristi voidakseen tuottaa iloa niin itselleen kuin lähimmäisilleenkin ruonlaiton ja leipomisen kautta. Ei se oo nii justiinsa! (Ja suurimmaksi osaksi lopulta kaikki on meidänkin katastrofikeittiössä hyvin ja herkut katoavat kyllä joka ikinen kerta.)


Ainiin, mikä ihmeen "moose it", vai? Lempikahvilamme USA:ssa on eittämättä Minnesotasta alunperin lähtöisin oleva Caribou Coffee, jonka kahvi- ja teekupposia suurkulutamme epätoivon vimmalla aina kuin vain siihen on mahdollisuus. Annan ensimmäinen amerikanmatka loppuikin drive-through-tiskillä tottuneisiin sanoihin: "One hot Campfire Mocha with whipped cream... and moose it!" Tämä on yksinkertaista kahvi-jargonia ja tarkoittaa kyseisessä paikassa ekstraespressoshottia kahvin sekaan. Jos asiakas ei huomaa itse sitä haluta, myyjä kyllä muistaa kysyä: "Do you wanna moose it?" No, tottakai!

Ehkä saamme vielä ihan aitoja amerikkalaisia suklaakeksejä
 myös kotona?